Luonto opettajanamme

Kevät saapuu ja näyttää taas uskomattoman muutosvoimansa. Edellisen vuoden kätketty potentiaali nousee kuin tyhjästä. Pikkuruiset krookukset nousevat kuolleelta näyttävästä maasta. Metsän hiljaisuus puhkeaa sydäntä riemastuttavaan lauluun. Joka vuosi koemme tämän elämän ihmeen, mikä uudistaa kaiken! Yhä enemmän mietin sitä, kuinka osaisin ammentaa tuosta luonnon viisaudesta itseeni kaiken sen, mikä tekee elämästä keveää, kaunista, yksinkertaista ja merkityksellistä. Olen myös huomannut, että pelkästään seuraamalla elämän ihmettä luonnossa sen tapahtuessa ja sitten vertaamalla sitä itsessäni ja omassa elämässäni tapahtuvaan, saan syvällistä opetusta itse Mestarin kädestä.

kelta krookukset

Viimeaikoina olen miettinyt elämässä vallitsevia lakeja ja rytmejä, joiden ymmärtäminen ja ennen kaikkea hyväksyminen, auttaa ihmistä saavuttamaan suuresti kaipaamansa rauhan ja tasapainon. Luonto antaa meille vihjeitä siitä, että jos haluamme uudistua, meidän on osattava kuolla menneelle. Nämä viisaudet ovat monelle meistä tuttuja ja itsestään selviä, silloin kun meidän ei tarvitse soveltaa niitä omaan henkilökohtaiseen elämäämme. On niin ilmiselvää, että uusi ihana narsissi ei voisi puhjeta kukkaan, ellei edellisen kesän kukintansa ja loistonsa menettänyt edeltäjä olisi lakastunut ja vuodattanut omaa elämänvoimaansa seuraajansa kasvualustaksi. Ongelmia syntyy heti, kun pitäisi nähdä ja soveltaa elämän rytmien vääjäämätöntä vaikutusta omassa elämässämme.

Uudistumisen rytmi

joutsenet

Jospa vain todella aina ymmärtäisimme, että elämässä kaikella on alkunsa, kukoistuksensa ja loppunsa, niin selviäisimme elämästämme paljon vähemmällä tuskalla. Onnellisuutta etsiessämme helposti unohdamme, että etsimme kaiken aikaa pysyvää iloa, riemua ja nautintoa. Asia, tapahtuma tai ihminen jota tavoittelemme onnen kuvajainen silmissämme, vaihtuu uuteen heti, kun entinen on saavutettu. Toisin sanoen etsintämme jatkuu jatkumistaan, koska etsimme sitä, mikä on vastoin elämän lakia: etsimme pysyvää onnen ja ilon tilaa. Yhtä vähän meitä auttaa onnelliseen elämään elämä, jossa kieltäydymme kaikesta ilosta, riemusta ja nautinnosta. Ehkemme joudu niin helposti pettymään, kun emme edes etsi, mutta kun kerta hylkäämme taas toisen puolen; ilon ja riemun, elämämme muuttuu äkkiä pelkäksi pimeydeksi ja kuolleeksi olemiseksi. Silloin olemme taas yhtä kaukana onnestamme, kuin olemme silloin, jos tavoittelemme vain pelkkää iloa ja onnea.

jääkaisla

Vastaus lepää siellä, mistä emme etsi

Mistäpä siis löytyy apu tähän ongelmaan? Mielestäni apu löytyy juuri elämän rytmien hyväksymisestä. Elämään kuuluu kaksi puolta ja jos todella aiomme löytää onnen, meidän on ensimmäiseksi hyväksyttävä sekä valo että pimeys- sekä elämä että kuolema osaksi elämäämme. Vasta sitten meillä on mahdollisuus antautua elämään elämää, josta onnellisuus pulppuaa omasta lähteestään, elämän lähteestä aivan itsestään.
Entäpä jos hyväksyisimme elämässämme kaiken mikä on juuri nyt, sellaisena kuin se on. Sen sijaan, että alkaisimme taistella vastaan, tarkkailisimme millaista vaihetta elämässä kukin tapahtuma ilmentää. Onko menossa kevään herääminen vai syksyn kypsät hedelmät ennen talven tuomaa kuolemaa.

punatulkku

Jos seuraamme vaikkapa omaa mieltämme, voimme huomata tämän saman kiertävän rytmin itsessämme. On aikoja, jolloin pursuamme uutta intoa ja uudistumista, eikä mikään saa meitä pysähtymään. Tämä jakso sisältää valoa ja iloa ja onnellisuus tilana kytkeytyy siihen kuuluvana itsestään selvyytenä.palavarakkaus
Ja sitten on aikoja, jolloin mikään elämässämme ei liiku eikä muutu. Mieli painuu alas ja intoa ei riitä edes aamulla herätessä, vaan mieluummin vetäisimme peittoa korviin ja jäisimme paikoillemme ikuisiksi ajoiksi. Tällöin arvotamme elämämme onnettomaksi, epämielekkääksi ja huonoksi.
Iloiset ja menestyksekkäät vaiheet elämässämme ovat niitä, jotka vaihtuvat pois ilman omaa ponnistustamme. Kaikki me tiedämme, että vaikka kuinka yrittäisimme takertua onnemme hetkiin, niin se ei auta. Onni kun tuntuu murentuvan ollessaan suoraan sylissämme. Se katoaa ja jäljelle jää tyhjyys. Kuolema tulee kutsumatta. Ja niin me siirrymme ilman omaa vaivannäköämme kohti alamaan varjoja, jossa ruusut eivät kuki.

Vaan jos ymmärtäisimme tämän olevan osa elämämme kiertoa, emme ehkä sortuisi arvottamaan itseämme ja elämäämme tämän jakson perusteella epäonnistuneeksi tai huonoksi. Ymmärtäisimme, että mitään uutta elämässämme ei voi syntyä ennen kuolemaa. Uusi syntyy juuri tämänhetkisen kuoleman kautta. Osaisimme ottaa luopumisen hetket vastaan ja uskaltautuisimme kokemaan avoimesti surun, joka kulkee kuoleman mukana aina. Usein emme kuitenkaan tätä kykene näkemään, ja sen vuoksi jäämme loputtomasti kiinni kuoleman vaiheeseen, pitämällä kiinni murentuneesta jo pois menneestä onnestamme.

sini krookukset

Kevät ei voi saapua ilman irtipäästämistä ja toisaalta se ei tule, jos vanhasta syntynyt siemen ei jälleen avaudu ja tunkeudu ulos kuorestaan ja puhkea uuteen kukoistukseen. Horrokseen vaipumisen vaiheen jälkeen ihmisenkin on alettava taas rohkeasti kurotella kohti korkeutta, aivan niin kuin pikkuruiset krookukset tekevät joka kerta kun kevät saapuu! Elämän rytmien ottaminen osaksi omaa henkilökohtaista elämäämme, antaa syvällistä ymmärrystä, jonka myötä elämämme voi avautua aivan uuteen ulottuvuuteen. Siis alkakaamme nähdä elämämme kevät, kesä, syksy ja talvi jokaisessa hetkessä ja hyväksykäämme ne ilman taistelua. Näin tehden astumme askeleita kohti rauhan ja syvemmän onnellisuuden tilaa.

Niille, joiden elämässä on tällä hetkellä talven kylmä vaihe, toivon rohkeutta, kärsivällisyyttä ja uskoa uuden syntymän lupaukseen. Kevät saapuu kyllä aikanaan, siitä muistuttaa meille jokaiselle juuri nyt ympärillämme heräävä luonto.

Toivotan teille lukijani antoisaa kesää kaikkine elämän vaihteluineen!

Lämmöllä Tarja,

Pihlajalahti, 26. huhtikuuta 2015

palaa takaisin

Vastaa