Maailmakaikkeus meissä itsessämme

Kävin kävelyllä tämän talven ensimmäisessä kunnollisessa lumisateessa. Matka oli, niin kuin tavallisestikin, kävely omaan mieleni maisemiin. Raitis ulkoilma virkistää ja tuulettaa ajatukset. Huomaan kuinka kiihkeä on mieleni halu jakaa ajatuksiaan jonkun kanssa. Mestari viisaudessaan ei anna minun tavoitta ketään puhelimella, joten jään yksin ajatusteni kanssa. Hyvä niin. Ajatukseni kieppuvat ihmisen olemassaolon ympärillä. Tänään jotenkin oivalsin uudella tavalla tuon maailmankaikkeuden ilmentymisen omasta sisimmästäni käsin. Kaikki mitä havaitsen ja mihin olen yhteydessä, ilmentyy minulle tajunnassa. Koko minun maailmani on vain minun maailmani. Se voi sisältää vain sen, mitä olen sinne luonut. Ja kaikki mitä olen luonut, ei välttämättä ole kenellekään muulle todellisuutta kuin minulle.

Harhan metsästystä

Aikoinaan lähtiessäni etsimään vastauksia elämän mysteeriin, törmäsin pian harhan käsitteeseen. Itämaisissa uskonnoissa puhutaan Mayasta; harhasta, josta ihmisen pitäisi herätä, jotta voi löytää totuuden. Tätä minä olen vuosien varrella tutkinut ja pohtinut ahkerasti.

kuva 1

Alkuunhan tuo käsite harhasta sai minut ymmälleni. Yritin omaksua käsitteen sillä ymmärryksellä, mikä silloin oli. Tulokset olivat lähinnä itsensä huijaamista. Mutta jostakin piti aloittaa. Muistan kuinka kävelin lenkkipolulla ja katselin ympärilleni ja yritin uskoa, että kaikki näkemäni on vain harhaa. En todellakaan voinut käsittää oikeasti, mistä tässä kaikessa oli kysymys. Olin lukenut, että kun katsoo riittävän intensiivisesti ja ilman ajatuksia jotakin kohdetta, sen harha paljastuu ja näkee todellisuuden. Ei auttanut vaikka kuinka tuijottelin, kaikki näytti samalta kuin ennenkin ja lopulta vain uskottelin itselleni, että tiedän kaiken olevan harhaa. Jossakin sisimmässäni tiesin kyllä, että en ollut todellisuudessa ratkaissut arvoitusta.

Mielen kudelma paljastuu

Ensimmäisen kerran sain todellisen kosketuksen ja ahaa-elämyksen harhan olemukseen yhden puhelin keskustelunaikana. Toisessa päässä ollut henkilö, olkoon hän nimeltään tässä Matti, kertoi näkemystään yhteisestä tuttavastamme ”Annasta”. Kuunnellessani Matin kuvausta Annasta hämmästyin, sillä sellaista Annaa, josta Matti kertoi, minä en tuntenut ollenkaan. Olin jo vähällä ajatella, ettei Matti kyllä tunne Annaa ollenkaan, kun muistin vielä erään toisen ”Liisan” kommentit Annasta. Ne eivät päteneet sen enempää omaan näkemykseeni kuin Matinkaan näkemykseen Annasta! Juuri silloin koin elämäni ahaa-elämyksen!! Anna on kaikille eri henkilö! Siis meillä kaikilla on oma Annamme! Ensin päättelin, että tämän täytyi johtua siitä, että Anna otti eri roolin ollessaan kunkin meidän kanssamme. Sitten juolahti mieleeni, että mehän kaikki olemme eri henkilöitä eri ihmisten kanssa. Sitten jotenkin oivalsin, että me jokainen luomme toisesta havaintomme perusteella henkilön jonka kohtaamme!

Havainnon kohdetta ja havaitsijaa ei voi erottaa toisistaan ja näin syntyy suhteellinen todellisuus! Todellisuus, joka muodostuu meille suhteestamme johonkin! Anna ja minä luomme kohdatessamme toisemme, samoin tapahtui Matille ja Liisalle heidän kohdatessaan Annat. Niinpä jokaisessa kohtaamisessa syntyy aina kaksi henkilöä, jotka ovat sellaisina olemassa vain toistensa kautta; suhteessa toisiinsa. Ja toden totta, henkilöitä on yhtä monta kuin on kohtaamisia! Siksi myös ensi silmäyksellä rakastuneet Tarja ja Pave olivat aivan eri henkilöt kuin muutamaa vuotta myöhemmin ristiriitaisuuksien keskellä tasapainottelevat Tarja ja Pave!

4. kasvotkuva 5 parikuva 3.kasvot

Tämän oivalluksen tein jo pari vuotta ennen kohtaamistamme. Vaikka se painuikin melkein unohduksiin rakastumisen huumassa, se auttoi minua taustalla kriisivaiheittemme keskellä. En pystynyt asiaa tosi elämässä ihan selkeästi tajuamaan, mutta jotenkin ymmärsin, että se Pave jonka näen vaikeana ja hirviömäisenä ei ole todellinen henkilö vaan meidän molempien yhteisten energioiden luomus, jonka minä kohtaan. Samalla tavalla Pave kohtasi Tarjan, joka oli syntynyt samoista yhteisistä energioistamme.

Suhteet todellisuutemme luojina

Tästä näkökulmasta katsottuna, alkaa harhan mysteerin verho raottua. Me olemme auttamattomasti osa maailmaa aistiemme välityksellä, mutta samalla me luomme oman maailmamme. Emme voi koskaan olla erillisinä yksikköinä, koska tulemme olevaiseksi vain aina suhteessa johonkin. Tuossa kohtaamisen yhteisessä kosketuspinnassa syntyy meidän omassa tajunnassamme yksilö, jonka luulemme kohtaavamme. Kohtaamisen toiselle osapuolelle käy aivan samoin. Ihmissuhteissa tämän oivaltaminen tarkoittaa todella suurta muutosta. Ja tähän mysteeriin kätkeytyy salaisuus siitä, miksi muuttamalla itseään, muuttuu koko kokemamme maailma. Tämän samaisen asian ympärille kietoutuu myös positiivisen ajattelun ja asenteen voima.

kuva 2 joulupukki

Jos otamme vakavasti sen tosiasian, että luomme itse aina kohtaamamme henkilön, meille avautuu ovi itsetuntemukseen. On tietenkin selvää, että tuossa luomistapahtumassa vaikuttaa yhtälailla tuo toinen henkilö omine energioineen, sillä hän on se ”pinta”, josta minä heijastan hänet omaan maailmaani. Mutta oleellista on kuitenkin se, että huomioin, miten paljon rakennan tuota toista henkilöä omilla mielipiteilläni, ennakkoluuloillani ja asenteillani. Jos kykenen olemaan tietoinen edes hitusen verran siitä, että tuo minulle todellisuutena esiintyvä hahmo, on kuin onkin suurimmaksi osaksi oman mieleni tuotetta, voin alkaa hitaasti tarkkailun avulla ottaa selvää siitä, millaisista mieleni rakennusaineista tuo toinen ihminen on tajunnassani syntynyt. Kun sitten saan selville nuo rakennusaineet, olen itse asiassa ottanut selvää oman mieleni sisällöstä.

Harhan loppu on onnellisuuden alku

kuva 3Harhan äärelle kannattaa todella pysähtyä pohtimaan, sillä siinä on kätkettynä avaimet todella moneen mieltämme askarruttavaan ja elämäämme vaikeuttavaan ongelmaan. Näitä asioita ei voi oppia lukemalla, vaan ne on oivallettava kokemuksina omassa elämässä. Vasta silloin niiden viisaus paljastaa jotakin elämän todellisuudesta ja auttaa kurkottamaan kohti onnellisempaa elämää. Oivallukset on hedelmällistä aloittaa juuri suhteistamme toiseen ihmiseen, mutta samalla tulee muistaa, että koko olemassaolomme on kietoutunut eriasteisiin harhoihin. Tämä hämmästyttävä todellisuutena kokemamme maailma on suunnaton suhteiden verkko, joka loppujen lopuksi kätkee sisäänsä suurimman salaisuuden: olemassaolon ykseyden.

Näillä pohdinnoilla toivotan uuden vuoden 2015 tervetulleeksi, tuokoon se teille kaikille enemmän rakkautta, iloa ja onnellisuutta, sekä auetkoon sen myötä harhojen verhot, josta elämämme todellisuuden aurinko pääsee valaisemaan koko ihmiskuntaa!

Lämmöllä Tarja

Pihlajalahti 28.12.2014

palaa takaisin

Vastaa