Mielikuvituksen voima

Tyttäreni Miitta on haastanut minut elämäni aikana monta kertaa rikkomaan mieleni rajat. Hänen huikea luovuutensa, mielikuvituksensa ja sinnikkyytensä lapsuusvuosina sai minut repimään useamman kerran hiuksia päästäni. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että tämä tytär kaikessa rämäpäisyydessään saa näköjään kuin ihmeen kaupalla kaiken, mitä haluaa. Hänellä on hallussaan rajaton luova voima: mielikuvitus. Se on meillä kaikilla, mutta jokainen ei osaa käyttää sitä yhtä hyvin. Vaikka Miitan elämä ei ole ollut aivan helppoa mm. joidenkin muiden luonteenpiirteiden vuoksi, niin luovassa ajattelussa hän on edelläkävijä. Hän on sillä onnistunut elämään rohkeasti ja selviämään ihmeellisistä tilanteista. Annetaanpa Miitan itse kertoa oma kokemuksensa mielikuvituksen voimasta. Voisimme kaikki ehkä ottaa oppia hänestä.

pikkuinen lumessa  lasit

Mielikuvitus, ainut huvitus

Mielikuvitus on ihmeellinen asia, ylipäätään mielen voima. Mielikuvitus on asia, tai ehkä enemmänkin elämäntapa, jolla pääsee pitkälle. Kaikki asiathan, mitä teemme, lähtevät mielestä. Harvoin teemme asioita, jotka eivät ole meidän mielessämme, olivat ne sitten alitajunnassa tai tietoisuudessa. Minä olen oppinut mielikuvituksen voiman aivan luonnostaan, koska olen aina rakastanut haaveilua.

Kun olin pieni, mielikuvitus oli minulle pakokeino päästä parempaan paikkaan. Minulla oli mielikuvituksessani kaikki, ihan oma maailmani. Pienenä minä halusin tehdä kaikkea, olla ballerina, voimistelija, kuuluisa laulaja ja kaikkea sitä mitä vaan mieleeni juolahti. Rakastin mielikuvitusleikkejä, niitä, joissa maataan lattialla silmät kiinni ja joku kertoo missä olet. Minulla oli hyvä kyky nähdä se kaikki edessäni, ihan kuin se kaikki olisi ollut totta. Mutta miksei se voisi olla?

haaveilija peilistä  ruusu

Kuvittelun matka huvittelusta luomiseen

Olen siis aina ollut hyvä leikkimään mielelläni, mutta pienenä en vielä huomannut, että sillä voi saavuttaa myös todellisia asioita. Olin ehkä yhdeksän vanha, kun tajusin, että voisin saada mielelläni asioita, joita halusin. Muistan osittain äitini vahvistaman tapauksen, jossa halusin pitkän talvitakin. Silloin se ei sopinut suunnitelmiin, koska minulla oli ihan hyvä viime vuoden lyhyt takki. Tämän lisäksi pitkät talvitakit maksoivat paljon, koska olivat silloin muotia. Minä kuitenkin olin päättänyt, että haluan pitkän takin ja minä myös saisin sen. Ajattelin takkia paljon ja halusin sen, mutten oikein tiennyt, miten sen voisin saada.

Kerran olimme sitten kaupassa ruokaostoksilla ja minä menin katsomaan pitkiä talvitakkeja. Muistan kierrelleeni kaupassa, mutta mikään takeista ei miellyttänyt silmääni, kunnes musta kaunis pitkä talvitakki iski silmääni. En katsonut hintaa, vaan kiikutin sen äidilleni ja halusin sovittaa sitä ja sovitinkin. Rakastuin siihen takkiin ja päätin, että oli hinta mikä tahansa, minä saisin sen takin. Äiti kuitenkin käski viedä takin takaisin rekkiin, sillä se oli liian kallis. Vein takin pois, mutta ajattelin, että tuon takin minä haluan saada.

Parin viikon päästä yhtenä iltapäivänä äiti yllätti minut tuomalla kotiin takin, jota olin sovittanut. Äiti kertoi, että takki oli ollut loppuunmyynnissä ja niin isossa alennuksessa, että hän ei voinut olla ostamatta sitä. Minä olin onnellinen ja silloin tajusin ehkä ensimmäisiä kertoja, että mielellä voi tehdä myös visualisointia ja saada sen mitä oikein kovasti haluaa.

Ajatuksella luomisesta eli visualisoinnista arkipäivää

Nykyään visualisointi on minulle aika arkipäiväistä. Vuoden 2015 syksyllä halusin muuttaa isompaan asuntoon. Olin kuullut monelta kaveriltani, että kaupungilla ei ollut paljon isompia asuntoja vuokrattavana ja minä en yksityiseltä vuokranantajalta asuntoa voinut saada. Päätin kuitenkin, että haluan isompaan asuntoon, uskoin siihen ja tein sen eteen töitäkin. Olin jo aikaisemmin keväällä laittanut asuntohakemuksen, mutta mitään ei ollut kuulunut kolmeen kuukauteen. Soitin siis kaupungin vuokratoimistoon ja ilmoitin haluavani isomman asunnon, koska edellinen asunto oli jäämässä pieneksi minulle ja kissalleni. Täti puhelimen toisessa päässä uusi vuokrahakemukseni ja sanoi olevansa minuun yhteydessä myöhemmin.

haaveilja vedessäKolmen päivän päästä minulle löytyi isompi asunto, josta pidin. Kävin katsomassa sitä ja halusin kovasti muuttaa asuntoon, mutta tällä kertaa tielleni tuli sosiaalitoimisto. En voinut muuttaa asuntoon yksin, koska se oli neliömäärältään liian iso, sain luvan muuttaa 48 neliöiseen kaksioon, en isompaan. Ilmoitin vuokratoimistoon, etten voinut ottaa asuntoa vastaan ja kerroin syyn.

Ajattelin silloin, että kyllä se asunto sieltä vielä tulee, ei hätää. Meni viikko, puhelimeni soi ja sain asuntotarjouksen 46 neliöiseen kaksioon ja päätin muuttaa siihen. Halusin muuttaa syyskuun alkuun mennessä ja tähän oli silloin 4 päivää aikaa. Maanantaina 31.8. kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, hain avaimet ja muutin saman päivän aikana asuntoon.

Mielikuvitus rikkoo rajat ja hyppää pelonkin yli
härkä

Ennen kaikkea mielikuvitukseni ja visualisointini ovat antaneet minulle voimaa, rohkeutta ja uskomattoman luottamuksen elämään. Olen luottanut elämään joskus aivan liiankin silmittömästi, uskoen, että se kantaa ja niin se on aina kyllä lopulta tehnytkin. Esimerkkinä tästä minulla on muutto Espanjaan. Vuoden 2014 tammikuussa silloinen poikaystäväni ilmoitti saaneensa töitä Espanjasta ja muuttavansa sinne kahden viikon sisällä. Minä olin kauhuissani, että miten tämä nyt näin voi mennä, minä jään Suomeen ja hän lähtee toiselle puolelle Eurooppaa. Tammikuun lopussa poikaystäväni muuttopäivä tuli ja hän suuntasi katseensa Espanjaan.

Koko helmikuun ja maaliskuun viestittelimme ja suunnittelimme minun muuttoani Espanjaan. En kuitenkaan voinut muuttaa ennen kuin Espanjasta löytyisi minulle asunto. Silti olin jo irtisanonut vuokrasopimukseni Suomessa. Joten jos asuntoa ei ulkomailta löytyisi maaliskuun sisällä, olisin asunnoton. Pakko tunnustaa, että kyllä minua itseänikin hirvitti oma huimapäisyyteni. Maaliskuun puolessavälissä poikaystäväni sitten lopulta ilmoitti saaneensa asunnon ja että minä voisin muuttaa heti kun vain mahdollista.

Aloitin tavaroiden myymisen ja pakkaamisen. Kaikki irtaimisto, mitä minulla oli, lähti myyntiin, koska rahat matkaan tulivat siitä. Ainoat tavarat, jotka otin Espanjaan mukaani, olivat matkalaukullinen vaatteita, hiustensuoristin, meikit ja kannettava tietokoneeni. Imurin, ompelukoneen ja erään taulun vein äitini luokse, loput heitin roskiin tai sain myydyksi.

koneesta jalat maassa 12736519_1520412408254638_647258249_o

Oli maaliskuun loppu ja minun muuttopäiväni lähestyi; 25. maaliskuuta lentoni lähti aamukahdeksalta Helsingistä Espanjaan. Lähdin Mikkelistä yhden aikaan bussilla Helsingin lentokentälle ja lähtöselvityksen jälkeen menin odottelemaan lentoani. Lensin ensi kertaa yksin, olin muuttamassa toiseen maahan ja minun piti vielä vaihtaa lentokonetta Englannissa isolla lentokentällä. Olin paniikissa, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Luottamukseni siihen, että selviän kaikesta tuosta yksin, vain vahvisti syvää luottamustani elämään. Siihen uskaltaa nojata pelkäämättä, että tippuu, koska vaikka joskus tippuisikin, se aina nostaa takaisin sinne missä kuuluukin olla.

palmut hymy

Mitä on mielikuvitus? Se on kaikkea sitä, mitä haluat sen olevan. Mielikuvitus voi olla unelma jostain tulevasta, leikittelyä menneisyydellä ja ennen kaikkea haave nykyisyydestä. Se mikä on mielikuvitusta tänään, voi olla todellisuutta huomenna.

Kirjoittanut Miitta Arffman 28.1.2016 Mikkelissä

palaa takaisin

Vastaa