Siivouspäivä pelastusrenkaana

Marraskuun pimeä ja raskas energia meinaa ottaa niskalenkin. Vetämätön olo ja huono fiilis sakkaavat niskaani ankarasti, jollen pidä itseäni tarkkaavaisena. Huomaan kuinka Tarjan pikku-mieli saa herkästi valtaa itselleen. Se aikoo vakuuttaa koko olemukseni siitä, että elämä on raskasta ja vaikeaa. Pikku-mieli näkee pienet vastoinkäymiset ja mutkat valtavina esteinä ja väittää, että kaikki yritykseni saada homma toimimaan VidoValossa ovat tuhoon tuomittuja. Siispä joudun käyttämään kaikki keinoni pysyäkseni pinnalla.

WP_20141127_003

Tänään näiden raskaiden energioiden ympäröimänä, teen tietoisen päätöksen tarkkailla tilannetta, ottaa etäisyyttä ja pitää siivouspäivän. Kodin siivoaminen on hieno tapa irrottaa itsensä takkuisista energioista. Siivoaminen puhdistaa kodin, mutta siinä samalla se voi puhdistaa myös ahtaaksi käyneen mielen.

Tunteiden tunnustelua

Aloittaessani urakan aamumeditaation jälkeen, huomaan itsessäni herkästi nousevaa kiukkua. Onneksi tuon kiukun tunnistaminen vie siltä suurimman terän. Huomioni kiinnittyy piiskaavaan pikku-mieleeni, joka melkein saa minut vakuuttumaan siitä, että homma pitäisi saada tehtyä nopeasti. Mieheni Pave vie matot ulos ja lähtee Sulkavalle. Onnekseni ja hänen onnekseen, sillä kiukku-mieli näköjään meinaa piikittää herkästi tänään ohikulkijoita. Vain vaivoin sain sen hetkeä aiemmin taltutettua verhotangon irrottamisoperaatiossa. Toinen kun ei ymmärtänyt, miten hänen olisi minun mielestäni pitänyt toimia. Sama ärhäkkä mieli katseli arvostelevasti – onneksi hiljaa – pölyiselle mattotelineelle nousevia mattoja.

WP_20141127_022Pysähdyn tähän ja kysyn itseltäni: Mihin on kiire? Miksi on kiukku? No jaa, jossakin takaraivossa takoo: tee, saa aikaiseksi, tuota tulosta…Se on oikeasti ainoa, mistä kiire ja kireys tänään saa alkunsa. Näitä mietellessä, päätän antaa itseni kokonaan siivoamiselle vain siivoamisen ilosta, enkä yritäkään saada aikaan nopeaa tulosta. Heti päätöksen jälkeen oloni kummallisesti helpottuu. Ei siis tarvita mitään muuta kuin tiedostaminen ja lupa itselle olla kiirehtimättä. Päätän siivota vain yhden osan talosta tänään. Nyt alankin saada heti lisää innostusta siivoamiseen

Sallimisen tuomaa tilaa tiedostaa

Teen kaiken nyt rauhassa. Irrotan verhot, imuroin huolellisesti, silittelen jouluiset verhot ja liinat. Innostun pesemään myös kaihtimet. Saankin hyvän idean pestä ne entisellä lattiamopilla. Sitten yllättäen iskee hiki ja tympääntyminen. Mieli on jälleen tahmea, eikä haluaisi enää jatkaa. Istun keittiöjakkaralla ja katselen ulos ikkunasta. Alan hengittää tietoisesti ja kuunnella sisäisiä tuntojani. Hengitän ja annan kaiken olla niin kuin se nyt juuri on. En yritä työntää mitään syrjään enkä saada itseäni innostumaan. Olen tässä ihan rauhassa. Vähitellen huomaan kuinka sydämeni seudussa, siinä missä hengitys liikuttaa rintakehää, alkaa herätä miellyttävä tyyni olo. Se on sallimisen tunne, sellainen, että ei tarvitse lisätä mitään siihen mitä on. Kaikki saa olla juuri sitä, mitä se on, ei tarvitse yrittää yhtään mitään.

WP_20141116_013

Oloni alkaa kokonaisvaltaisesti tulla taas pehmeämmäksi ja mukavammaksi. Istun vielä hetken ja mietin, kuinka ihmeen herkästi mieli ottaa ihmisen valtaansa ja hukuttaa koko olemisen ilon synkkien mielikuviensa alle. Tiedostan, että koko mielenraskauteni taustalla on huoli tulevaisuudesta. Ja vaikka minusta osa uskoo kaiken menevän hyvin, siten että taloudellisesti selviämme, niin osa ei suostu vakuuttumaan ja tämä pelokas, ahdistunut osa minua väittää, että minun olisi tehtävä asioiden eteen enemmän, kuin olen tehnyt. Juuri se saa kaiken synkän aikaan tässä hetkessä. Tämän osasen kanssa minun on suostuttava elämään tietoisena, tukahduttamatta sitä, mutta sen paremmin antautumatta sen valtaankaan. Tukahduttamisen ja antautumisen välinen tasapaino antaa tilan, josta mielenrauha ja elämän ilo alkaa pulputa uudelleen. Ja tietoinen hengittäminen on keino, saattaa mieli tuohon tasapainontilaan.

Pakottamatta saapuneen ilon pisarat

Ja niin jatkan taas siivoamista. Olo on kevyempi ja nyt osaan taas nauttia hetkestä. Sommittelen pitkään olohuoneen kukkanurkkausta uuteen uskoon. Tunnen iloa asetellessani kynttelikköjä ja pikku tonttuja paikoilleen kirjahyllyyn. Tuon joulun huoneeseen muutamilla pikkuisilla esineillä ja verhoilla. Ja se riittää. Samalla olen tuonut itseeni tilaa hyväksyä kaikki, mitä minusta löytyy. Tuon hieman lannistuneen ja ahdistuneen Tarjan sekä Tarjan, joka jaksaa ammentaa voimaa elämään suoraan sydämen läsnäolosta. Jostakin vielä itseäni syvemmältä katselen kumpaakin olemustani avarasti ja koskettamatta ja siltikin rakkaudella hyväillen. Kaikki mikä Tarjaan kätkeytyy, saa olla olemassa juuri sellaisenaan. Pave on tullut ja on aika juoda päiväkahvit.

WP_20141127_008

Päiväni jatkuu toisen olohuoneen verhoprojektilla. Pyydän Pavelta käsiparin avuksi verhon mittaukseen. Pave muistuttaa minua, että verhot pitää keskeltä halkaista. Minua alkaa naurattaa ja sanon: ”Älähän tule äitiäs neuvomaan ompelussa!” Ohjaan miestä tekemään mitä käsken ja se kaiketi tekee vaikutuksen, koska seuraava huomautus on: ”Kyllä se nyt on niin tietäväinen ja tärkeä!” Hyvällä mielellä ja naurulla mittailemme verhoja yhdessä ja sitten alan ommella. Tyytyväisyys hyrrää sisälläni. Kaikki kiukku on painunut taka-alalle. Olen iloinen minun ja Paven löytämästä yhteisestä kommunikointitavasta, jossa molemmat saavat olla mitä ovat ja eroavaisuutemme pehmennetään lempeällä huumorilla. Nykyään onnistumme siinä hyvin ja se on yksi salaisuus suhteemme hyvinvoinnille. Illansuussa uudet verhot kiikkuvat verhotangoissa ja katselemme ihastellen aikaansaannostamme. Verhokangas oli Paven valitsemaa.

 

Etäisyys antaa mahdollisuuden nähdä

Kaikki on sopivasti valmista, kun alkaa päivän televisiotunti leppoisan Murdochin murhamysteerien seurassa. Ohjelman jälkeen olen saanut hieman enemmän etäisyyttä tuohon ahdistuneeseen Tarjaan ja siksi saankin tilaisuuden tutkia häntä vähän tarkemmin. Pari Tarot pöytää ja mietiskelyä. Tunnistan aiemman kiukun johtuvan sisälläni olevasta ristiriidasta. Ahdistuneen ja kiukkuisen Tarjan mielestä en ole saanut mitään kunnollista aikaiseksi VidoValossa. Siksi se väittää, etten saisi vielä levätä. Se pakottaa minua toimimaan ja tekemään, vaikka toinen puoleni näkee selvästi, että juuri tällä hetkellä ei kannata hirveästi ponnistella. Hukkaan heitettyä energiaa, koska ajankohta ei ole oikea. Yhtäkkiä tunnistan tuon hiostajan itsessäni selvästi. Riippumatta olosuhteista se on aina olemassa.

Hiostajahan ilmaantui heti paikalle myös silloin, kun aloitin siivousurakkani! Ja nyt palautuu mieleeni kirkkaasti, kuinka olen aina määritellyt päiväni siten, että ensin tehdään työ ja sitten vasta huvi ja lepo! Hyvä motto niin kauan, kun se ei ulotu koko elämään! Nyt olen antanut tuon moton tulla määrittelemään VidoValon toimintaa…eli niin kauan kuin työ näyttää keskeneräiseltä ei ole lupaa levollekaan! Täältä siis löytyy tuo mädännyt juuri, mikä saa minut yrittämään enemmän kuin on mahdollista ja kaiken tekemisenkin jälkeen moittii minua salaisesti laiskaksi ja saamattomaksi. Ei suinkaan sanoin, vaan piilotetuin tuntein ja tuntemuksin. Se saa minut kiukkuamaan ja stressaantumaan, vaikka tietoisesti en ole ymmärtänytkään olleeni ahdistunut. En ole ollenkaan saanut otetta siitä, mistä näissä raskaissa energioissa on ollut kysymys! Mutta nyt, sinut on nähty! Mutta älä pelkää, ei sinulle tällä erää tehdä mitään erityistä. Riittää kun saan katsella sinun ihmeellistä olemassaoloasi!

Jokainen päivä on mahdollisuus syntyä uudelleen

Näiden oivallusten jälkeen alkaa kuukaudenkertomus tehdä tuloaan. Istunkin koneen äärelle ja antaudun kirjoittamiselle. Tekstiä syntyy mukavasti, kunnes sauna-aika alkaa tuuppia lopettamaan tältä illalta. Päivän henkinen prosessi on edennyt suunnittelematta muiden askareiden ohessa. Näinhän se menee, kun tietoisuus on mukana hetkestä hetkeen. Ennen yötä lueskelen vielä Deepak Chopran Salaisuuksien kirjaa sängyssä. Olen iloinen ja kiitollinen kun voin myötäelää kirjan tekstit. En ole yksin, vaan on paljon muitakin, jotka ovat alkaneet elää elämäänsä Itsen ihmeellisestä lähteestä käsin. Yhteisymmärrys tuo voimaa jatkaa tutkimusmatkaa yhä syvemmälle elämänmysteeriin.

WP_20141116_004

Oma tarinani jatkuu vielä yöllä. Unettomuuden ja painajaisunien saattamana saavun aamuun, jossa uudet oivallukset odottavat. Niistä kerron joku toinen kerta, sillä uusi päivä alkoi uudistuneilla energioilla ja nyt saan taas hämmästellä kokonaan uudesti syntynyttä iloista Tarjaa! Tämä iloinen Tarja toivottaa teille kaikille rakkaat lukijat onnellista joulun odotusta! Muistakaa pysähtyä itsenne äärelle, kuunnelkaa itseänne ja rakastakaa!

Lämmöllä Tarja

Pihlajalahti, 27. marraskuuta 2014

palaa takaisin

Vastaa