Viisauden Mestari elää meissä kaikissa

Lueskelin vanhoja kirjoituksiani ja hämmästyin taas uudelleen viisaita sanoja, joita olen kirjoittanut aikoinaan. Muistan ajan, jolloin etsin oppaita itseni ulkopuolelta. Kun en löytänyt elävää Mestaria vastaamaan kysymyksiini, lähdin etsimään Mestaria sisältäni. Löysin sisältäni oppaan, jonka nimesin Samueliksi. Sittemmin luovuin Samuelin personoimisesta ja päätin, etten koskaan puhuisi ”hänen” suullaan, vaan aina itsenäni Tarjana. PöllöTämä johtui siitä, että huomasin, kuinka herkästi me ihmiset alamme käyttää valtaa toisiin ihmisiin tukeutumalla johonkin itseämme korkeampaan auktoriteettiin. Tämä päätös on ollut viisaimpia päätöksiäni.

 

Tänä päivänä myönnän olevani yhteydessä viisauteen, jonka lähdettä en tunne. Tiedän vain sen, että viisaat sanat, jotka virtaavat mieleeni, kumpuavat sieltä, mistä minä itsekin ilmennyn tähän maailmaan. Minulla ei ole enää tarvetta nimetä tai omistaa tuota lähdettä, sillä ymmärrän itse olevani tuon lähteen pieni tiedostava sirpale. Ymmärrän, että jokainen ihminen voi olla yhteydessä tuohon samaan viisauteen oman mielensä kautta omalla tavallaan.

Mestari vastaa, kun kysyt

Tällaisia vastauksia sain kysymyksiini syksyllä 2005. Viisaus sisälläni ohjasi minua jo silloin läsnäolon tielle. Tuolloin en vielä oivaltanut sanojen takana piilevää viisautta. Ymmärsin asian jotenkin älylläni, mutta elämääni en todella kyennyt sitä vielä soveltamaan, eikä näin ollen muuttanut. Oivallus on tapahtunut minussa hitaasti vuosien myötä ja tänään se vaikuttaa elävänä elämässäni joka hetki. Juuri läsnäolemisen viisaudesta ammennan ilon ja voiman elämääni! Tämä teksti on selkeä osoitus minulle siitä, että Mestari elää meissä kaikissa, vaikka emme olisi siitä itse vielä tietoisiakaan! Haluan jakaa sen kanssasi. Teksti alkaa omalla pohdinnallani.

”Nyt kirjoittelen tuntemuksiani paperille, jotta saisin avattua itseäni syvemmältä. Olen keskellä monien energioiden virtausta ja yritän hahmotta itseni niiden osana….Mihin olen matkalla? Mitä kohti olen kulkemassa? Mikä on tärkeintä?…paljon kysymyksiä …vastauksista vain aavistuksia.

Toisaalta sisälläni on rauha, mikä tietää kaiken olevan oikealla kohdallaan. Jokainen pieni tapahtuma on osa jotakin suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki asettuu täydellisesti paikoilleen. Se mitä tunnen keskeneräisyytenä, levottomuutta herättävänä, on vain omaa kasvuani. Kaikki olosuhteet ovat juuri oikeat, jotta voisin ammentaa niistä sen, mitä sieluni kaipaa eniten. Samalla persoona huutaa, ettei ole reilua, että se jätetään tietämättömyyteen. Se kuvittelee, että voi luottaa vain itseensä. Luottaa itseensä hallitsemalla näennäisesti ulkoisia olosuhteita. Se LUOTTAMUS on taas avainsana. No sen tiedän, mutta miten sen voi saavuttaa? Mikä minussa kaipaa parantumista, jotta uskaltaisin luottaa? Vastaa sinä Samuel, jos olet läsnä…

Ellet opi tunnistamaan oman persoonasi syvimpiä pelkoja, et voi saavuttaa luottamusta ITSEEN. Hyväksy tunteesi siitä, että olet vajavainen, salli itsesi tunnistaa pelot, jotka pyrkivät esiin sisältäsi. Et tarvitse paranemiseen muutoksia, vaan hiljaista hyväksyntää sille, mitä et ymmärrä, mitä pelkäät, minkä koet epätäydelliseksi itsessäsi. Muutos ei tapahdu muuttumalla, vaan hyväksymällä. Kun hyväksyt, huomaat, että sitä mitä olet yrittänyt muuttaa, ei ole. Sitä ei ikinä ole ollutkaan, koska kaikki on jo täydellistä. Silti sinusta saattaa tuntua, että olet muuttunut, sillä hyväksyntä on paljastanut sen osan sinun todellista täydellistä itseäsi, jonka pelkosi oli piilottanut.

Kiitos Samuel, olenhan minä tämän jo oivaltanut, mutta on aivan eri asia toteuttaa sitä käytännössä, kun tosissasi elät ihmisenä ja ihmettelet, mitäs tässä nyt taas yritetään sanoa? Miten minä voisin muuttua, jotta puoleeni vetämäni asiat eivät tuntuisi niin haastavilta? Ja toisaalta on jotenkin mennyt luihin ja ytimiin se, että voit muuttua vain itse. Toista ei voi muuttaa. Mitä vastaisit tähän?

Patsaat

Oikeastaan se on niin, että et voi muuttaa toista sen enempää kuin itseäsikään. Muutos vain tapahtuu, se ei synny yrittämällä. Voit halutessasi korvata sanan hyväksyntä myös sanalla tiedostaminen. Kun tiedostat asiat näyttävät erilaisilta ja tunne muutoksesta on läsnä. Se on virtausta, jossa kiinni jäänyt energia vapautuu virtaamaan. Et saa sekoittaa maalimankaikkeuden perusolemusta muutosta, mikä on aina läsnä, siihen miten muutos tapahtuu. Voit toki aloittaa muutoksen todella tekemällä asioita toisin. Muutos ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu sen vuoksi, että olet muuttanut toimintatapaasi, vaan siksi että toimintatapasi muutos on auttanut sinua tiedostamaan, tai jos haluat hyväksymään. Tässä ei ole nyt oleellista se, mitä muutos on tai ei ole, vaan se, ettet kykene muuttumaan yrittämällä muuttua. MUUTOS tapahtuu aina itsestään, kun olet valmis eli tietoisuutesi valo valaisee asian, johon olet juuttunut kiinni.

Tämä onkin kivaa. Nyt kun uskaltauduin tähän, taidan kysyä vielä lisää. Mitä teen kun minusta tuntuu, että kaikkea on niin paljon…monta asiaa joihin haluaisin perhtyä…joissa olla mukana? Toiset ovat myös sen tähden, että saan rahaa. Olen niin levällään, että pelkään, etten saa mitään oikeata valmiiksi. Mitä sanot tähän?

siili

Keskity kuhunkin hetkeen kerrallaan. Sinulla on vain tämä hetki, ei muuta. Jos keskityt siihen, olet läsnä ja teet kaiken, mikä sillä hetkellä on tarpeeksi. Samalla tunne siitä, että et riitä kaikkeen hälvenee. Olet mukana aina kaikessa juuri sen yhden hetkessä tapahtuvan läsnäolosi kautta. Ymmärrä, että kokonaisuus toimii, juuri niin, että osaset ovat paikallaan. Ne energiat mitkä eivät ole toiminnassasi läsnä virtaavat itsestään, sillä välin kun olet keskittynyt siihen, missä juuri sillä hetkillä olet. Jos irrottaudut mielelläsi kyseisestä toiminnasta muihin asioihin mitä elämässäsi on, hajotat koko kokonaisuuden harmoniaa.

Otan yksinkertaisen esimerkin käytännöstä. Jos olet valmistamassa ruokaa, sinun on kokonaisuuden kannalta tehtävä yksi asia kerrallaan. Ensin suunnittelet ruoan, sitten hankit tarvikkeet jne Jos alat kesken kauppareissun juosta kotiin paistamaan kanankoipia, sinun on melkoisen mahdotonta saada ruokaa valmiina tarjottavaksi ajallaan. Saattaahan se lopulta valmistua, mutta mikä mahtaa olla lopputulos? Jos sovellat tätä yksinkertaista esimerkkiä suurempiin elämäsi kokonaisuuksiin, ymmärrät, miksi on niin oleellista keskittyä vain yhteen läsnä olevaan hetkeen kerrallaan. Se todella vie kaikkea muutakin eteenpäin, vaikka suuremmissa ja monimutkaisemmissa asioissa et niin helposti yhteyksiä pysty havaitsemaan. Ja juuri vajavainen kokonaisuuksien havaitseminen opettaa sinua luottamaan siihen suurempaan ITSEEN mikä on kaiken takana.”

tie

Nämä Elämältä saamani vastaukset ovat yhä yhtä tuoreita ja viisaita kuin kymmenen vuotta sitten. Rohkaisenkin Sinua lukijani tutkimaan omaa yhteyttäsi sisimpäsi viisauteen. Uskon, että meillä jokaisella on ominainen tapamme luoda tuo yhteys, eikä siihen tarvita mitään kummallisia poppaskonsteja! Mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa. Sinun ei tarvitse antaa mielellesi valtaa rakentaa kummallisia mielikuvitusrakennelmia erilaisista oppaista tai mestarien hierarkioista, vaan voit yksinkertaisesti pysähtyä ja avautua vastaanottamaan aina läsnäolevaa elämän viisautta. Tämän vuoksi kutsun kaikkea elämän antamaa ohjausta Mestari Elämän viisaudeksi. Se on kaikkien halukkaiden käytössä, eikä kukaan voi omia sitä vain itselleen. Joku viisas on joskus sanonut, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Siis jatkakaamme kolkuttamista.

Lämmöllä Tarja

 palaa takaisin

Vastaa