Yksinäisyyden äärellä

Kesäkuun kuukauden kertomus avaa yksinäisyyden teemaa elämässämme. Omassa elämässäni en ole vuosiin enää ollut yksinäinen ja ajat jolloin siitä kärsin, ovat hämärtyneet menneisyyden varjoihin. Koska aihe on varmasti hyvin monelle ajankohtainen, haluan jakaa tuoreen kertomuksen yksinäisyydestä ja siitä selviämisestä. Kirjoitus on toukokuussa 19- vuotta täyttäneen nuorimman poikani Nuuti Arffmanin tilitys. Hänen luvallaan tarjoan sen teille kaikille. Tämä kirjoitus näyttää upeasti, kuinka kyky käyttää tietoisuustaitoja, voi auttaa meidät hyvinkin vaikeiden asioiden läpi.

Nuuti 1v    Nuuti 2v    Nuuti 7v

Ajatuksia tylsyydestä

Istuessani itsekseni omassa huoneessani koneen äärellä vapunaattona mietin, kuinka tylsää minulla on. Kaikki muut tuntuvat olevan jossain, enkä itse keksi tekemistä. Onko tämä tylsyyttä vai yksinäisyyttä? Kenties molempia? Tylsyyteni sai minut kuitenkin pohtimaan, mitä yksinäisyys todellisuudessa on. Ensin olisi kuitenkin palattava takaisin edellisessä tekstissäni ”Ajatuksia taulusta” kertomaani kiusaamiseen. (Ajatuksia taulusta)
Mainitsin, että kiusaaminen oli tehnyt minusta epävarman ihmisen. Tämä ei itsessään sano, että olisin yksinäinen. Toisaalta epävarmuus voi johtaa siihen, ettei uskalla tuoda itsestään kaikkea esille ja näin joutuu viettämään iltojaan yksin. Mutta onko yksin olo yksinäisyyttä? Voiko yksinäisyyden muotoja olla monia? Yksinäisyys on jokaiselle henkilökohtainen asia ja jokainen voi käsittää sen omalla tavallaan. Mikä on sitten minun käsitykseni yksinäisyydestä?

Nuuti 15vMinulla on kaksi toisistaan eroavaa käsitystä yksinäisyydestä. Ensimmäinen on sitä. että istut päivästä toiseen itseksesi kotona. Kun taas toinen on sitä, että sinulla ei ole varsinaisesti ketään kenelle kykenisit suoraan puhumaan omista asioistasi. Tarkoitan todella henkilökohtaisista asioista kertomista ilman pelkoa siitä, että sitä kerrottaisiin eteenpäin. Toinen puoli yksinäisyyttäni oli siis se, etten voinut jakaa omia asioitani kenenkään kanssa, koska en kyennyt luottamaan toiseen ihmiseen. En tietenkään viittaa siihen, etteivätkö ihmiset ympärilläni olisi olleet luottamuksen arvoisia, vaan siihen, että oma kykyni luoda luottamus toiseen on ollut heikko. Olen tunnistanut nämä molemmat itsessäni.

Kun mietin, mistä luottamukseni romahti, on sitä vaikeaa tunnistaa. Selvää on kuitenkin se, että se johtui kiusaamisesta. Mikä kiusaamisessa sai minun luottamukseni romahtamaan? Minuun kohdistunut kiusaaminen alkoi alakoulussa ja se oli pääasiassa verbaalista. Päivittäin kuullut sanat olivat homo, gootti ja rasvaletti. Homoksi nimittely on yleistä,koska se on ollut aina vieras asia ihmisille, etenkin lapsille, jotka eivät ymmärrä, mitä seksuaalisuus on.

Tuohon aikaan katsoin ylös veljeäni, joka on trash- ja heavy-metallin kuuntelija. Tykästyin myös itse musiikkityyleihin ja aloin pukeutua tummiin vaatteisiin. Toinen syy tummiin vatteisiin oli se, että puberteettini oli alkanut ja yritin peittää näin hikoiluani. Tästä sitten syntyi nimitys ”gootti”.

Minulla oli pitkä tukka, joka rasvoittui todella helposti lähes yössä, joten tästä sain nimityksen rasvaletti. Luulen, että kiusattuna oleminen sai minun luottamukseni itseeni murenemaan ja käsitykseni itsestäni muuttui sen mukaiseksi. Aloin pelätä kaiken kertomani olevan hyljeksittävää. Pelkäsin aina joutuvani naurunalaiseksi. Aloin sulkeutua enkä uskaltanut luottaa enää kehenkään. Koska kiusaaminen alkoi alakoulussa, en täten koskaan edes ehtinyt kehittää kykyä kertoa asioistani muille.

Nuuti 10v2        Nuuti 11      Nuuti 12 (2)

Yläkouluun mennessä olin ylittänyt kiusaamisen ja sosiaalinen piirini laajeni. Pystyin kertomaan asioistani satunnaisille henkilöille, kävin ulkona lähes joka ilta sekä minulla oli kavereita. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, ettenkö enää olisi ollut yksinäinen. Minulla oli kavereita, joiden puheita kykenin kuuntelemaan ja kertomaan jopa hieman omiani, mutta en kuitenkaan kyennyt luomaan täydellistä luottamusta ihmisiin. Vaikka pystyin helposti tunnistamaan henkilön, johon voisin luottaa, en kuitenkaan kyennyt luottamaan. Tämä voisi olla selvä merkki siitä, että en koskaan saanut mahdollisuutta luoda luottamussidettä perheeni ulkopuoliseen henkilöön silloin, kun sosiaalinen kasvuni oli alkamassa nuorempana.

Yksinäisyyteni siis jatkui kavereista ja menoista huolimatta. Minulla tuli ja meni niin sanottuja ”teinisuhteita”, joiden pohjalla oli hyvin pitkälti kokeilunhaluisuus. Näistä suhteista ei siis kehkeytynyt minulle luottamussiteitä. En pystynyt luomaan suhdetta ihmiseen, jossa itse olisin kykeneväinen täysin avoimeenNuuti 14vkanssakäymiseen. Vasta viimeaikoina olen saanut luotua pari luottamuksellista suhdetta, niin uutta kuin vanhaakin. Siitä olen kiitollinen.

Olen siis siinä vaiheessa, että tiedän syyn yksinäisyyteeni olleen kyvyttömyydessäni luottaa toiseen ihmiseen. Minkälaista luottamusta siis olen hakenut ihmisistä? Tietenkin hänelle on pystyttävä puhumaan niin iloista kuin suruista, tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Luottamukseen kuuluu myös toisen tunteiden myötäily ja niiden hyväksyminen. Ihminen johon voi luottaa, kykenee näyttämään, että hän kuuntelee pyyteettömästi, ilman vaateita. Toki luottamussuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta, joten toisen osapuolen kuuntelu kuuluu asiaan. Huomaan, että nämä asiat kuvastavat todella läheistä ystävää tai parisuhdekumppania.

Näitä kaikkia asioita olen viimeaikoina pohtinut, kun olen pyrkinyt kehittämään itsetuntemustani. Itsetutkiskeluni on tuonut minut tällä kertaa oman yksinäisyyteni äärelle. Tämä ei ole suinkaan huono asia, sillä nyt kykenen perehtymään oman yksinäisyyteni syihin ja samalla kehittämään itseäni. Tämä itsensä tutkiskelu tuo minusta esille asioita, joita en olisi osannut edes ajatella löytäväni. Itsetutkiskelun polkuni on ollut mahdollinen oman analyyttisen mieleni ansiosta, mutta apuna on ollut myös oma äitini, joka on näyttänyt minulle suuntaa ihmisen omien voimavarojen äärelle.

Viimeaikoina luomieni luottamussuhteiden ansiosta ja itsetuntemuksen polun myötä tunnen nyt kykyä päästä yli minua pitkään vaivanneesta yksinäisyydestä. Yksinäisyydestä, joka on ollut itsensä kanssa oleskelua ja omien tunteidensa ja asioidensa sisällä pitämistä. Haluan vielä kerran kiittää, mutta en vain niitä, joihin olen saanut luotua luottamussuhteen viimeaikoina, vaan kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet tukenani vuosien varrella. Kiitos siis perheelleni, kavereilleni ja ystävilleni.

Nuudom, Mikkelissä 1.5.2015

Toivon, että tämä kirjoitus antaa teille kaikille uskoa ja toivoa elämän kantavaan voimaan! Siivittäköön se meidät kaikki ottamaan kesä avoimin sydämin ilolla vatsaan!

Lämmöllä Tarja

palaa takaisin

Vastaa