Elämän haaste; tarkoituksen löytäminen

Henkinen kasvu on tänä päivänä minulle itsestään selvyys. Se ei ole jotakin, mitä voi harrastaa tai olla harrastamatta. Se yksiselitteisesti kuuluu elämään yhtä lailla kuin ihmisen fyysinenkin kehittyminen. Jokainen ihminen kasvaa niin fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin. Kaikille tämä tapahtuu tiettyyn pisteeseen asti ilman tietoisia ponnisteluja, mikäli ympäristön olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden.

WP_20151111_004

Vauva kuolee, jos hänelle ei anneta ravintoa. Ravinto voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai henkistä. Jos jokin näistä puuttuu totaalisesti, vauva ei voi kasvaa ja kehittyä. Jokainen tietää, että  fyysisen ravinnon puute johtaa  kuolemaan, mutta säilyäkseen hengissä vauva tarvitsee myös psyykkistä, sosiaalista tai henkistä ravintoa. Näiden osa-alueiden kohdalla jako ei kuitenkaan ole selvärajainen. Emme voi erottaa toisistaan täysin sosiaalista, psyykkistä ja henkistä. Jos yksi näistä on läsnä, myös muut ovat. Mutta oleellista on, että myös näiden puute johtaa kuolemaan.  Henkinen kasvu on siis eittämättä osa jokaisen ihmisen elämää, oli ihminen itse tietoinen asiasta tai ei.

Kasvuun herääminen

Kun ihminen alkaa kysellä elämän tarkoitusta ja sitä kuka minä olen, ihmisestä alkaa tulla tietoinen henkisestä kasvustaan. Usein elämä herättelee ihmistä erilaisten kriisien avulla. Ne armollisesti pakottavat usein niin mukavuus ja -turvallisuushakuisen ihmisen kysymään nämä kysymykset itseltään. Jos kaikki on hyvin, vain harvat vaivautuvat miettimään näin vaikeita kysymyksiä.

Elämän kriisit ovat siis aina mahdollisuus herätä, mutta ei ole harvinaista, että heräämistä ei tapahdu, vaan elämä jatkuu kamppailusta toiseen ja kriisistä toiseen ilman tietoista kasvua. Kasvua varmasti tapahtuu, mutta se tulee ilman tietoisia ponnisteluja. Kun ihminen jossakin vaiheessa herää henkiseen kasvuun, hän alkaa tietoisesti pyrkiä kohti päämäärää, kohti tasapainoa ja onnellisuutta. Silloin hän on valmis etsimään vastauksia ja oppimaan. Ihminen herää tietoisuuteen siitä, että hän itse on oman elämänsä ohjaksissa ja voi vaikuttaa oman elämänsä tasapainoon ja onnellisuuteen.

Tietoinen kasvu avaa uusia ovia

Tietoinen henkinen kasvu alkaa jostakin pisteestä ja se jatkuu hamaan loppuun asti. Kun on kerran astunut polulle, siltä ei enää pääse pois. Herännyt tietoisuus estää sen. Henkinen kasvu ei etene suoraviivaisesti, vaan polveilee monimutkaisesti elämän mukana. Oleellista on se, että kasvun myötä ihminen tulee tietoiseksi aina uusista todellisuuden tasoista. Jokainen uusi taso sisältää jo edellisen tason totuuden, samalla sulkien sen sisäänsä. Alemmalta tasolta et voi käsittää ylempää, mutta ylemmältä tasolta ymmärrät molemmat.

Kokonaisuuteen sulautuminen

Henkinen kasvu ei myöskään pääty syvään oivallukseen ja tietoisuuteen siitä, että ihminen itse on elämänsä ohjaksissa ja vastuussa kokemastaan onnellisuudesta ja tasapainosta. Tämän tason yläpuolella alkaa loistaa valo, joka johdattaa ihmisen oivaltamaan sen, että hän on osa suurta kokonaisuutta. Osa ykseyttä, jossa hänen oma kasvunsa on tehtävä, jolla hän täyttää paikkansa maailmankaikkeuden suuressa panoraamassa. Nyt hän alkaa olla valmis asettamaan oman pienen minuutensa palvelemaan suurta kokonaisuutta. Samalla hän saa kipeästi kaipaamansa vapauden, sydämen vapauden, joka antaa hänen virrata elämän ihmeellislisissä pyörteissä, kokemuksesta toiseen, ilosta suruun ja surusta iloon ilman, että hän koskaan erehtyisi pitämään niitä lopullisena totuutena elämästä. Ja kuitenkin, juuri tuon vapautensa ansiosta hän voi nauttia elämän kauneudesta, sen jumalallisuudesta ennen kokemattomalla tavalla.

Virran mukana kulkeminen

Ihmisen henkinen kasvu on todellakin elämän, sanoisiko elämien pituinen prosessi. Se kulkee vääjäämättä kohti päämäärää, jonka jokainen syvällä sisimmässään tietää. Tuo päämäärä on ykseys ja sen ilmennys on totuus, rakkaus, myötätunto ja viisaus. Kulkiessaan kohti tuota päämäärää, ihminen on omalla kohdallaan ja hän on aina oikealla kohdalla. Hän ei voi hypätä polullaan yhdenkään kiven yli, vaan kaikki kivet on hänen käännettävä ja tutkittava itse. Kukaan ei voi kulkea tuota polkua hänen puolestaan. Opastajinaan hänelle on matkallaan koko maailmankaikkeus, mutta jokainen askel on hänen otettava itse. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole, koska matka etenee vain, jos hän itse nostaa jalkansa seuraavaan askeleeseen. Hän kulkee elämän suuressa virrassa ja sen hän tekee tietoisesti tai tiedostamattaan.

Tarja Arffman Pihlajalahti, tammikuu 2017

Vastaa