Kokonaiselle elämälle avautuminen

Viime aikoina Mestari Elämä on auttanut minua avautumaan kokonaiselle elämälle. Kun aikoinaan vuonna 2000 tutustuin ”valoon” ja lähdin etsimään ihmisen sisällä on loistavaa olentoa, jonka löytämällä elämä muuttuisi, minulla ei ollut aavistustakaan millaiselle matkalle olin lähtenyt.  Oli  vaikeaa kuvitella, millainen tuo sisältä löytyvä, kaiken muuttava valo olisi. Mieleni loi kuvan autuudesta, jonka avulla loihtisin maalliset ja psyykkiset murheeni pois ja tilalle syntyisi valossa kylpevä minä, joka voisi säteilyllään huuhtoa muidenkin murheet taivahan tuuliin. Pikku hiljaa oivalsin, ettei tuo sisäinen valo ollut kuvitelmieni kaltainen ihme, vaan jotakin aivan muuta.

Nyt, kun valo on tullut minulle aidosti tutuksi, ymmärrän monta asiaa paljon paremmin. Yksi niistä on se, että valolle avautuminen on samaa kuin kokonaiselle elämälle avautuminen. Kokonainen elämä taas tarkoittaa jotakin sellaista, mitä ihminen ei halua ottaa vastaan. Me ihmiset olemme halukkaita saamaan vain toisen puolikkaan todellisuudesta ja toisen puolikkaan haluaisimme työntää pois.

Me haluamme rakastavan kumppanin, mutta emme halua hänen omistushaluaan. Haluamme lapsia, mutta emme halua vaikeuksia heidän kanssaan, haluamme herkullista ruokaa, mutta emme halua ruoan tuomia liika kiloja. Haluamme kaikesta vain hyvältä tuntuvan ja pahalta tuntuvan haluamme työntää pois.

Näin tehdessämme luomme elämää vastustavan energian itseemme ja joudumme taisteluun elämää vastaan. Yritämme piilottaa pahan kääntämällä sille selkämme ja syytämme elämää siitä, että se on kokonainen eikä puolikas. Yritämme sitkeästi muuttaa olosuhteet sellaiseksi, että vain hyvä jäisi jäljelle. Huijaamme itseämme armotta vaihtamalla kumppania, työpaikkaa, dieettiä, harrastusta tai ideologiaa. Olemme kuin pieniä lapsia etsiessämme sitä yhtä hyvää, mikä toisi elämäämme valon – yhä uudelleen hyppäämme katolta ja leikimme, että meidän ei tarvitse pudota alas maahan. Me ressukat unohdamme, että meillä ei ole mahdollisuutta halkaista elämää puoliksi, vaan meidän on haluttava se kokonaan, mikäli koskaan haluamme löytää valon, josta kaikkeus kumpuaa.

 

Kuinka temppu siis tehdään? Jokaisessa asiassa on hyvä ja huono puoli, mutta vain mielen mielestä. Jos lakkaa arvottamasta asioita hyväksi ja huonoksi, jää vain asioiden sellaisuus, kuten zen sanoo. Salaisuus piilee siinä, että meidän on opittava näkemään hyvässä paha ja pahassa hyvä ja sitten vain ylitämme molemmat.

Annan esimerkin, jonka avulla itse oivalsin oman mieleni yksipuolisen arvottamisen. Tein töitä kesällä vanhusten hoitokodissa. Hyvää asiassa oli se, että sain rahaa laskuihin ja pahaa oli se, että työ oli liian raskasta ja sitä oli liian paljon vähällä henkilökunnalla. Mieleni marisi työn raskaudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta valtavalla paatoksella ja koin uupuvani. Kun tiedostin oman tilani, pysähdyin ja aloin tarkkailla itseäni tiiviisti. Minulle oli selvää, että halusin rahat, joten päätin ottaa härkää sarvista ja tutkia oliko raskaan työn tekeminen todellakin vain pahaa vai voisinko löytää sen, mikä siinä olikin hyvää. Aloin tarkkailla itseäni heti herättyäni ja laskea hetket, jolloin tunsin pahan ja hyvän. Listasta tuli seuraavanlainen:

  1. Herätys….iik pahaa,en jaksa nousta..
  2. Tiibetiläinen aamu jooga harjoitus- aah ihanan voimaannuttavaa…hyvää
  3. Aamukahvi …aah niin nautinnollista…hyvää
  4. Hetki Tarot-korttien, meditaation ja Heräämisen kirjan parissa…rauhoittavaa…hyvää
  5. Autolla töihin….mukavaa katsella hiljaista aamu maisemaa…hyvää
  6. Työpaikalla….hmmm …mukava porukka…naurua, hauskaa, uupumisen jakamista sanoin…hyvää..
  7. Työtä, painiskelu dementikon kanssa pesut, vaatteet…aah raskasta hiki päässä…pahaa
  8. Vanhuksen hymy ja kiitos….hyväää
  9. työ raskasta tunnista toiseen hikeä, nostoja, ulosteen löyhkää..pahaa
  10. Vanhuksen kiitosta… hyvää
  11. kiirettä, vanhusten pyyntöjä, joihin ei voi vastata, turhautumista, vanhusten kiukkua…pahaa
  12. mutta samalla pieniä ihania kohtaamisia vanhusten kanssa… ei siis todellakaan pelkkää pahaa…
  13. ja vuoron loppua kohti yhä raskaampaa….pahaa
  14. Lopulta vuoron loppu…kotiin ajo ja vuodatus päivästä rakkaalle Pavelle…hyväää
  15. Vapaalle…IHANAA; IHANAA…päästä suihkuun, syömään ja lepäämään, mikä suuri nautinto…
  16. näin suurta nautintoa en kokoisi, jos työpäivää ei olisi ollut..HYVÄÄ…

 

Niin todellakin aloin oivaltaa, että koko päivä oli yhtä miellyttävän ja epämiellyttävän vaihtelua, mutta koska mieleni oli kiinnittänyt raskaan työn päälle PAHAN leiman, en osannut iloita kaikesta hyvästä, mitä sain päivän mittaan. Työnraskaus ei poistunut hyvän huomaamisen myötä, mutta hyvän näkeminen auttoi minua jaksamaan ja ottamaan vastaan sen, mitä en voinut välttää. Kun lakkasin taistelemasta pahaa vastaan, opin avautumaan kokonaiselle elämälle ja sain lahjaksi kiitollisuuden ja sen salaisen valon, josta viisaat ovat kertoneet.

Pihlajalahdessa 26.10.2018 Tarja Arffman